Ultimate Menacea SIM game horse // Virtuaalihevonen | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
© Vapaasti kopioitavaa 2009 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
PERUSTIEDOT
LUONNEHoitaessa: Minä en jaksaisi seistä kauaa paikoillani ja usein minut laitetaan kiinni, koska pyörin karsinassa. Kutian mahasta ja saatan siksikin temppuilla Takajalkani eivät nouse millään maasta, joten potkuja ei tarvitse yleensä pelätä. Ainoastaan kengittäjän täytyy olla tarkkana. Seison rauhassa myös kavioiden puhdistuksen aikana, tosin joskus saatan nipistää hoitajaa takapuolesta jos olen oiekin pahalla tuulella. Olen kuitenkin melkein aina kiltti, saatan joskus näykkiä, mutta se johtuu siitä että olen kyllästynyt. Joskus tulee nakerreltua vaikka riimunnarua samalla kun hoitaja hoitaa minua. Kuolaimia en haluaisi suuhuni ja koitan nostaa päätäni ylöspäin. Siinä on huonoa se, että olen niin pieni. Kun kuolaimet ovat suussa pidän yleensä päätäni alhaallla, jotta hoitajan olisi mahdollisimman vaikea saada soljet kiinni. Satula on ihan hauska vehje, mutta pullistelen kun pitäisi saada satulavyö kiinni. Ratsastaessa: Ratsastajan on helppo päästä selkääni, jos ei oteta lukuun satulavyön kiristys ongelmaa. Minut saa helposti liikkeelle vaikka vaikutankin varsinaiselta pullerolta. Köpöttelen käynnissä aika lyhyillä askelilla ja isomman ratsastajan on vaikea päästä mukaan askeliini. Minä en ole muiden hevosten seuraaja, minut saa helposti kääntymään pois toisten perästä ja saatan itsekin joskus omia aikojani kääntyä pois toisten perästä. Varsinkin käynnissä ratsastuksen lopuksi saatan joskus pysähtyä kuin seinään, mutta se on vain sellainen reaktio joka esiintyy aina kun olen väsynyt. Ravini on helppo keventää, mutta harjoitusravissa tulee merisairaaksi jos ei osaa rentoutua ja istua kunnolla ravin mukana. Laukkani on vielä aika huteraa, mutta kun saan tarpeeksi vauhtia ja innostusta laukkaan mielelläni pitkään. Vauhti on laukkani a ja o. Pidän hyppimisestä ja voisin tehdä sitä päivät pitkät. Hyppyni yllättävät ratsastajan lähes joka kerta, sillä hyppään aika usein liian aikaisin tai liian myöhään. Pelkään pimeää ja menen talvisin mieluiten maneesiin. Maneesia en pelkää ja olen muutenkin peloton, vain pimeä pelottaa minua. Minä en siedä raippaa, otan raipan kanssa helposti spurtteja. Joskus saatan pukitella, mutta ne ovat kovin pieniä pukkeja. Osaan myös koota itseni hetkellisesti ja silloin kun onnistun minua pitää palkita esim. pitkillä ohjilla. Maastossa en pelkää mitään, hyppelen mielelläni esteitä ja laukkailen lujaa. Käyntiä en malttaisi muuten kuin pitkillä ohjilla ja ravissa saa minua pidättää aika paljon. Raipan kanssa olisi varsin hölmöä lähteä kanssani maastoon, sillä seurauksena olisi varsinainen rodeo. Lempi maastolenkkini on sellainen, jolla voin ravata ja laukata paljon. Olen sellaista laukkaaja tyyppiä. Olen myös utelias ja jotkin asiat, kuten ruoho tien varrella saattavat kiinnostaa minua, mutta minun ei saa antaa syödä ruohoa mistään. Olen aika varmajalkainen saatan silti kompastella pienillä ja vaikea kulkuisilla poluilla. Alamäissä vauhtini alkaa myös kiihtyä ja minun kanssani pitäisikin kävellä kaikki alamäet, siitä en paljoa välitä. Juoksutus on minulle hepreaa ja minun on ensin annettava purkaa suurin energiani maastolenkillä, jonka jälkeen voin vasta keskittyä juoksutukseen. Olen alkanut kehittyä juoksutuksessa ja välillä tulee ihan hyviäkin pätkiä esim. ravia, mutta laukka muuttuu sarjaksi pukkeja, eikä sitä mennäkään enää juoksuttaen minulla. Minun varalleni erittäin pitkä liina, sillä jos keksin pukitella on juoksuttaja vaarassa. Takajalkani nousevat huomattavan korkealle pukeissani. Muiden hevosten seurassa: Olen itsenäinen ja vaeltelen mieluiten yksin. Joskus sitä vain kaipaa tappelu kaveria ja pärjään leikeissä isollekin ponille tai hevoselle sillä olen kovin sitkeä. Omistajat saavat välillä pelätä minun puolestani, mutta kyllä minä pärjään. Jos tahdon olla yksin karkoitan muut parilla potkulla ja näykkäisyllä. Kaipaan tilaa liikkua ja tahtoisin aika suureen tarhaan. Pari kaveria ei olisi pahitteeksi ja jos en ole juttu tuulella on tarhassa silti tilaa niillekin. Masennun jos joudun olemaan yksin joten vaikka olenkin itsenäinen kaipaan silti välillä seuraa. Jos minut laitettaisiin tunnille voisin työskennellä muiden hevosten keskellä, mutta ne eivät saisi tulla liian lähelle minua. Edestä voisin puraista ja takaa voisin potkaista. Muuta: Minun kanssani pitäisi maastoilla aika paljon, jotten kyllästy. Minun olisi myös syytä harjoitella asetusta ja kokoamista mutta ei niitäkään liikaa. Kaipaan myös mahdollisimman monipuolista elämää. Joskus voisin myös kokeilla ajoa. Minusta olisi hauska esiintyä joskus kärryt perässäni ;) © Anu tai Elsa?
Sukutaulu
Sukuselvitys: Isän isän isä oli Final Episody. Se syntyi 1986 ja kuoli 2007 loukattuaan itsensä pahasti. Final Episody oli kaunis pieni poni ja se tuppasi aiheuttamaan kaaoksia karkaillessaan. Final Episodyä käytettiin näyttelyissä tiheään, mutta muuta sillä ei olla tehty. Se oli perinyt äitinsä taidot, mutta kisaajaksi siitä ei ollut säikyn luonteen takia. Omistajalle säikky luonne oli erittäin suuri pettymys, sen omistaja olisi halunnut kisata Kohtauksella, niin kuin sitä välillä nimitettiin, mutta sillä ei yksinkertaisesti ollut riittävää kisapäätä. Se oli todella harmi. Isän isän emä Goldie syntyi 1985. Se kävi koulukisoja tiheään, mutta kisat jäivät kuvioista kokonaan pois 1995. Goldie oli kohtuun kookas ja pyöreä poni ja erittäin sitekää tekoa. Se ei ollut mikään laatuarvosteluiden ykköspalkinnon omaava poni mutta oli se hurmaavan kaunis siltikin. Goldielta ollaan saatu monia jälkeläisiä, mutta ehkäpä paras niistä on Haughty, Miinan isän isä. Miinan isän emän isä oli 1982 syntynyt Hot Iron. Se oli mahtaileva ja kaunis pikku ori. Sen taitoihin kuului karkailun lisäksi myös mahtava kouluratsun liikkeet. Se kilpaili niin pitkälle, kuin niin pieni poni pääsi ja voitti aika paljon. Hot Ironin luonne oli kummallinen, mutta siitä opittiin pitämään aika helposti. Sillä oli lempeyttä, tempperamenttia ja ulkonäköä. Kaikkia oli yhtä tasaisesti ja sitä oltaisiinkin voitu verrata piikikkääseen ruusuun, joka on juuri avannut kukkansa. Gold Jewel olisi ollut loistava koulu tai esteratsu mutta sen jalat eivät kestäneet rasitusta. Aina, kun sen omistaja sai Goldien kuntoon sen jalat menivät huonoiksi ja se alkoi linkuttaa niitä. Maasto oli ainoa paikka jossa se saattoi jotain työskennellä olleessan kipeänä. Kuusi vuotta omistaja työskenteli aina sen takaisin kuntoon ja sitten sillä meni taas jalat. Omistaja päättikin pitää hevosensa harrasteratsuna, koska jalkavaivat eivät ottaneet loppuakseen. Emän isän emä Gibhla oli kaunis pieni pakkaus. Se oli miltei viisitoista vuotias kun eräs kasvattaja löysi sen ja teetti sillä kolme jälkeläistä, yhdet kaksoset, joiden synnytyksen jälkeen Gibhla kuoli. Se oli eläessään (1985-2003) ollut omapäinen ja tammamainen. Yleisratsuna toiminut ja maailmaa kiertänyt ja kokenut poni se oli, siitä ei kahta sanaa ollut. Sen ominaisuudet siirtyivät sen jälkeläisiin ja pysyivät hyvin vahvoina. Huonoiten nuo ominaisuudet siirtyivät kuitenkin Miinan emän isään, Elba's Menaceen. Ori oli kuin harvinaisen kiltti luonteeltaan, se teki kaiken puhtaasti ja totteli aina. Hyvähän se oli niissä pienissä kisoissa, joissa se kävi. Esteitä Elba's Menace ei tajunnut, vaikka sen isä, Ebony loistikin hypyillään. Kasvattaja ei kuitenkaan ollut erityisen surullinen sen suhteen vaan jaksoi aina pienissä kisoissa käydä ahkerasti ja uutterasti puurtaen koko ajan eteenpäin. Ebony oli ollut shetlanninponien kasvattajalla koko ikänsä, mutta se ei ollut tallin ykkös poneja. Ebony oli aika ilkeä, eikä sitä hoidettu mielellään. Se oli niitä yhden ihmisen hevosia jotka eivät sietäneet monia vierailijoita kerralla. Ratsastuskoulussa osan aikaa elänyt Ebony ei kestänyt pikkulasten hääräämistä karsinan ulkopuolella ja se stressaantui niin paljon että se jouduttiin myymään. Ebony syntyi 1883 ja kuoli 2008 kesällä 25 vuotiaana erään yksityisen omistajan hoivissa. Miinan emän emän isä Celtic Ever After oli sisukas poni, joka syntyi 1980. Se elää yhä ja viettää rattoisia eläkepäiviä laiduntaen laumansa kanssa. Celtic Ever Afterin suku oli pitkäikäinen ja hieno. Se näkyy myös ponissa itsessään. Myös sen lukuisat jälkeläiset ovat perineet sen taitoja. Muummoassa Miinan emän emä Celtic Sun. Se oli pienehkö, hyvärakenteinen ja kiltti poni. Se toimi lasten ratsuna, mutta sai siinä sivussa monia jälkeläisiä. Celtic Sun oli kimon ruunikko ja näytti muutenkin kummalliselta värinsä kanssa, jonka se oli perinyt emältään Time Runilta. Time Run oli vauhdikas ja temperamenttinen poni. Se rakasti ulkoilmaa ja viihtyi kesällä ulkona oli sää sitten millaienn hyvänsä. Time Run oli yksityisen omistuksessa, kunnes se myytiin ajan puutteessa kasvattajalle. Sieltä se kiersi vielä muutaman yksityisen lävitse, ennen kuin se päätyi tallille, jossa oli syntynyt. Siellä se eli lopun elämäänsä ja kuoli vuonna 2002. © Anu tai Elsa? KilpailukalenteriJälkeläiset
Ulkoasu melissa, Fauteuil Kuvat Vapaasti kopioitavaa 2009 |